Vastarannan lumo - Risto Vuorinen

Скачать книгу

maannaisensa menestyksestä maailmalla, asuipa hän sitten Göteborgissa, Pariisissa tai Võrussa.

      Ingon ensimmäinen työtehtävä oli Lindan järjestäminen festivaalin pääesiintyjäksi. Muiden töidensä ohessa käymänsä puhelinrumban päätteeksi Ingo oli kuullut itse tähden vastaavan puhelimeen. Linda oli ollut onnellinen Virosta saamastaan kutsusta, mutta oli sanonut myös olevansa hukkumassa esiintymistarjouksiin hittilevynsä ja mediaryöpytyksen ansiosta. Hän oli kuitenkin luvannut pyytää ranskalaista manageriaan selvittämään keikkatilanteen Jaanijärven elokuisen tapahtuman aikoihin.

      Muutaman päivän kuluttua Linda soitti Ingolle esiintymisen Virossa onnistuvan managerinsa asettamilla ehdoilla.

      - Mahtavaa! Ingo huudahti. Kuultuaan ehdoista ensimmäisen hänen innostuksensa lopahti. Lindan manageri vaatisi keikasta 4000 dollarin ennakkomaksun. Ingo laski päässään, että summa vastasi hänen neljän kuukauden palkkaansa.

      - Summalla voisi hankkia virolaisesta maaseutukaupungista kaksion. Miksi noin paljon?

      Linda perusteli summaa sillä, että hänen näytökseensä kuului myös kaksi ranskalaista huipputanssijaa. Summa kertyisi heidän esiintymispalkkioistaan sekä lentolipuista.

      - Aika suuri summa, kun ottaa huomioon, että festivaali järjestetään köyhässä Virossa, Ingo huomautti.

      - Minä en ota kantaa siihen, onko summa suuri vai pieni. Minä vain laulan ja tanssin. Managerini Jacques sanoi, että summa pitää maksaa kymmenen päivän sisällä, koska minut halutaan esiintymään samoiksi päiviksi myös Belgiaan ja Hollantiin.

      Ingo oli luvannut soittaa mahdollisimman nopeasti takaisin.

      - Rahaanko tämä loistava idea nyt kaatuu? Minulla ei ole mahdollisuutta kerätä tuollaista summaa muiden ennakkomenojen lisäksi. Entä sinä, Jokinen kysyi Ingolta.

      - Minulle se on liian suuri kasa rahaa. Voivatko yhtiökumppanisi Morozov ja Kadastik auttaa?

      Molemmat olivat Jokisen mukaan niin sanotusti pa, joten heiltä ei edes kannattaisi kysyä asiaa.

      - Sinullahan on bisnestä tekevät vanhempasi ja vakavaraisia sukulaisia. Tämä on vähän noloa, mutta mikään muu ratkaisu ei tule mieleeni.

      Ingo oli tyrmännyt ajatuksen. Hän sanoi isänsä olevan pankkikriisin ja laman takia taloudellisissa vaikeuksissa ja äidin varat menivät kemikaliokaupan ja aloittelevan matkailuyrityksen pyörittämiseen. Ylimääräistä rahaa ei ollut kummallakaan.

      - Jos emme saa Lindaa, niin mitä sitten, Jokinen alkoi pohtia.

      - Olisiko kaikkien tuntema Tõnis Mägi, neukkuaikainen tähti, tarpeeksi kova nimi Lindan paikalle?

      - Ei. Mägi eli Mäks loikkasi Ruotsiin. Hän liikkuu siellä jossain uskovaisten piireissä, Ingo kertoi kuulleensa.

      Ingo alkoi menettää yöuniaan pattitilanteen takia. Hän käsitti liian hyvin, että Lindan saaminen pääesiintyjäksi merkitsisi festivaalin varmaa onnistumista. Jos käden ulottuvilla olleeseen tilaisuuteen ei kyettäisi tarttumaan 4 000 dollarin takia, koko festivaali-idea kannattaisi unohtaa. Koska hän oli kuitenkin lupautunut olemaan järjestelyissä mukana täysillä, hänessä siihen saakka uinunut riskiyrittäjä ryhtyi heräilemään.

      Ingo oli alkanut käydä läpi tuttaviaan ja sukulaisiaan ja päätynyt ainoaan vaihtoehtoon, joka voisi avata umpisolmun. Ingo rohkaisi mielensä ja päätti pyytää apua äidiltään. Hän, jos kukaan voisi ojentaa auttavan kätensä hädän hetkellä. Ennen kuin Ingo oli kertonut, mihin puuttuva summa tarvittiin, hän oli vaatinut äidiltään lupauksen olla kertomatta puhelusta mitään isälleen.

      - Kyllä sinä tiedät, että nyt mennään kiikun kaakun. Haluaisin auttaa, mutta putiikki ei tahdo kannattaa laman aikana. Ei tuon summan irrottaminen ole nyt mahdollista, Anja oli sanonut.

      Ingo oli kuitenkin osannut maalata Aurinkofestivaalin tulevaisuuden niin auvoiseksi, että Anja oli luvannut miettiä mahdollisuuksiaan.

      Koska äidiltä tuleva rahoitusapu oli vaikuttanut epätodennäköiseltä, oli Ingo siirtynyt jo tutkimaan virolaisten esiintyjien nimilistoja. Lindaan verrattuina heistä kaikki olivat tuntuneet mitättömiltä, kuluneita ja arkipäiväisiltä. Ingon oltua jo vaipumassa epätoivoon hänen äitinsä soitti ja kertoi ilouutisen. Osuuspankki oli myöntänyt määräaikaisen lainan Anjan toiminimen investointeihin. Anjan kemikalio oli maksanut putiikin alkuhankintoihin ottamansa lainan jo vuosia sitten sovitussa ajassa. Pankki piti Anjaa hyvänä asiakkaanaan, jonka yrityksen koko rahaliikenne oli keskitetty samaan pankkiin.

      Myönteisen käänteen kuultuaan oli Jokinen luvannut Ingolle pulman ratkaisemisesta tuhannen markan ylimääräisen bonuksen varsinaisen työpalkan lisäksi.

      - Mikäli tapahtumasta tulee kunnolla voittoa, Jokinen lisäsi.

      4.

      Poika syntyy, lehdet varisevat

      Anja ja Antti, Kauhava 21.6.1959

      - Napanuora on kiertynyt lapsen kaulan ympäri.

      Kätilön ilmoitus järkytti Anja Jaakkolaa. Hän tunsi parin sydämenlyönnin jäävän väliin. Anjan mieleen piirtyivät karmeimmat kauhukuvat kuolleesta tai vähintään hapen puutteessa aivovamman saaneesta lapsesta. Fyysistä tuskaa lisäsi henkinen piina: miksi hänen normaalisti sujunut raskautensa saisi näin julman lopun? Mitä hän oli tehnyt väärin? Miksi hän ei ollut vaatinut synnytystä lääninsairaalassa? Miten hän kertoisi lapsen kuolemasta miehelleen? Kuinka he kestäisivät tämän iskun? Anjan mieleen nousi tukku raskaita kysymyksiä, joihin hän ei jaksanut etsiä vastauksia. Hän yritti vain hillitä itsensä ja tehdä parhaansa suorituksessa, jota hän oli harjoitellut mielessään viime kuukaudet lukemattomia kertoja.

      - On tällaista ennenkin tapahtunut, kätilö lisäsi ja kasvatti samalla avuttomana ponnistelevan kauhua.

      Anja oli kuullut odotusaikana tarinoita napanuoraansa kuristuneista lapsista, mutta oli yrittänyt pyyhkiä mielestään sellaiset kertomukset. Todennäköisyys tuollaisen onnettomuuden osumisesta omalle kohdalle oli häviävän pieni. Pitikö sen tapahtua juuri hänelle?

      Kätilö pyysi Anjaa kääntymään hieman toiselle kyljelleen, jotta lapsi vaihtaisi kohdussa asentoa.

      - Kyllä tämä on pian ohi, kätilö rauhoitti tilannetta. Anja ei ollut varma, tarkoittiko se hyvää vaiko pahaa. Koska lapsella oli napanuora kaulan ympärillä, se ei voinut merkitä synnyttäjän mielestä kuin huonoa.

      - No niin. Selvän teki. Tämä on poika, Anjan korviin kaikui jostain huminan takaa.

      Ja kuollut, siniseksi kuristunut vauva, Anja ajatteli, koska ei kuullut parkaisua. Lapsi ei päästänyt pienintäkään äännähdystä, jolla juuri syntynyt lapsi ilmoittaa alkaneensa hengittää normaalisti. Lapsi oli siis kuolleena syntynyt. Anja purskahti katkeraan itkuun eikä saanut vollotuksen lisäksi sanaa suustaan.

      - Otetaan nyt rauhallisesti vain. Potra poika tämä on ja aivan terveeltä näyttää. Napanuora luiskahti sopivasti yli pään eikä se haitannut ollenkaan. Näin se menee yleensäkin. Eli taas oli väärä hälytys.

      Sanoiko joku noin vai oliko se pelkkää kuvittelua?

      - Paljon onnea tuoreelle äidille.

      Anja tunnisti äänen jalkopäässään häärivän kätilön onnitteluksi. Kauhun tunteiden pato sortui ja paineet alkoivat purkautua ryöppynä. Hän itki täysin palkein ja vapautti itsestään paniikinomaisen pelkonsa, joka oli tuntunut viime hetkinä aivan ylivoimaiselta. Vasta nyt alkoivat virrata onnen kyyneleet. Niiden lävitse hän näki ensimmäisen parkaisunsa hieman myöhässä päästävän esikoisensa hahmon.

      Kun Anjan tunnekuohu oli tasaantunut, hän tajusi todella olevansa terveen pojan onnellinen äiti. Samalla Anja päätti, ettei Antti saisi koskaan tietää hänen äsken kokemistaan kauhun hetkistä eikä siitä, että tämä lapsi jäisi hänen viimeiseksi ponnistuksekseen

Скачать книгу