Скачать книгу

korkeimman kun huipun saavuttaa hän,

      Hän selän niille kääntää, pilviin tähtää,

      Ja halvaks aliportaat katsoo, jotka

      Hänt' ylös johti. Niin myös Caesar saattaa —

      Ei, estää täytyy tuo! Ja kosk' ei riita

      Saa siitä tarpeeks muotoa, mit' on hän,

      Niin sano näin: mit' on hän, saavuttaa voi,

      Eneten, vaikka minkä ylimäärän.

      Siis kyyksi kuoress' ajattele häntä,

      Jok' ilmi hautuneena sukuun tulee

      Ja pureksii; ja kuoressaan se surmaa.

(Lucius palajaa.)LUCIUS

      Jo palaa tuohus huoneessanne, herra.

      Kun ikkunalta piitä etsin, löysin

      Näin sinetöityn kirjeen siinä. Varmaan

      Se siin' ei ollut, kun ma maata läksin.

BRUTUS

      Käy maata jälleen, viel' ei ole päivä,

      Huomennako se Mars-kuun viidestoist' on?

LUCIUS

      En tiedä, herra.

BRUTUS

                       Kalenterist' etsi

      Ja anna mulle tieto.

LUCIUS

                           Kyllä, herra.

(Lähtee.)BRUTUS

      Nuo ilman virvat viuhuvat ne loistaa

      Juur siksi että näen lukea.

(Avaa kirjeen ja lukee.)

      "Brutus, sa nukut: herää! Tunne itses!

      Pitääkö Rooman – ? – Puhu, isku anna,

      Pelasta! Brutus, sinä makaat; herää!" —

      Kehoituksia moisia mun tiellen'

      On usein viskelty. "Pitääkö Rooman – ?"

      Näin ehk on ajatus: Pitääkö Rooman

      Pelätä yhtä miestä? Mitä? Rooman?

      Es'isänipä Rooman kaduilt' ajoi

      Tarqvinion, tuo kun kuninkaaksi pyrki.

      "Puhu, isku anna, pelasta!" – Minunko

      Puhua pitäisi ja isku antaa?

      Oi, Rooma! jos siit' apua on, vannon,

      Ett' toivees täyttyy Bruton käden kautta.

(Lucius palajaa.)LUCIUS

      Mars-kuuta viidestoist' on kulumassa.

(Ovea kolkutetaan.)BRUTUS

      Vai niin. Ovea kolkutetaan; katso.

(Lucius lähtee.)

      Siit' asti kuin mua Caesaria vastaan

      Cassius yllytti, en ole maannut.

      Hirmuisen teon ensi aiheest' alkain

      Sen täytäntöön on koko väliaika

      Kuin hourimista taikka julmaa unta.

      Jäsenten kuolevaisten kanssa neuvoiss'

      On silloin hengetär, ja ihmissielu,

      Kuin pieni valtakunta, tuntee silloin

      Kapinan oireita.

(Lucius palajaa.)LUCIUS

      Veljenne Cassius1 ovell' on, hän teitä

      Haluais nähdä.

BRUTUS

                     Yksinkö hän on?

LUCIUS

      Ei, paljon muita.

BRUTUS

                        Tunnetko sa heitä?

LUCIUS

      En; hatut heill' on päähän painettuina,

      Ja silmät puoliks vaippaan peittyneet,

      Ett' tuiki mahdoton on tuta heitä.

BRUTUS

      Tuo heidät sisään.

(Lucius lähtee.)

                         Ne ovat liittolaiset.

      Oi, salaliitto! Häpeätkö näyttää

      Sa turmiollist' otsaas yölle, jolloin

      On pahuus rohkeimmallaan? Missä sitten

      Sa päivin löydät tarpeeks synkän luolan

      Koteloks hirmumuodolles? Äl' etsi!

      Hymyhyn peitä se ja ystävyyteen;

      Jos tuot, näet, luonnollisen muotos ilmi,

      Ei ole itse horna kyllin musta

      Sua peittämähän epäluulosta.

(Cassius, Casca, Decius, Cinna, Metellus Cimberja Trebonius tulevat.)CASSIUS

      Huomenta, Brutus! Liian rohkeit' ollaan;

      Yörauhaas kenties häiritsemme?

BRUTUS

                                     Tunnin

      Jo ylhääll' olen ollut, valveill' yön.

      Nuo miehet tunnenko, jotk' ovat kanssas?

CASSIUS

      Kyll', ihan kaikki; heiss' ei ole yhtä,

      Jok' ei sua kunnioittais; kaikki toivoo

      Ett' itsestäsi sull' ois sama luulo,

      Mi joka kunnon roomalaisell' on.

      Täss' on Trebonius.

BRUTUS

                          Tervetullut tänne.

CASSIUS

      Ja Decius Brutus.

BRUTUS

                        Hänkin tervetullut.

CASSIUS

      Ja Casca, Cinna ja Metellus Cimber.

BRUTUS

      Olette kaikki tervetullehet.

      No, mitkä valvottavat huolet nyt on

      Karanneet yön ja silmienne väliin?

CASSIUS

      Sananen, kuulehan.

(Kuiskuttelevat.)DECIUS

                         Tuoss' itä on;

      Tuoll' eikö päivä koita?

CASCA

                               Ei.

CINNA

                                   Suo anteeks,

      Koittaapa: harmaat juovat, jotka tuolla

      Jakavat pilvet, päivän airuit' ovat.

CASCA

      Petytten kumpikin, se myöntäkää.

      Tuolt' alkaa päivä, mihin miekkan' näyttää;

      Se

Скачать книгу


<p>1</p>

Veljenne Cassius. Cassius oli nainut Bruton sisaren.