Скачать книгу

näin te heikon vahvaks teette!

      Jumalat, näin tyrannit kukistatte!

      Ei kivilinnat, takovaski-tornit,

      Ei tunkat tyrmät, vahvat rautakahleet

      Voi hengen valtaa estää; elämällä,

      Kun tähän mailman ikeesen se suuttuu,

      On aina voima päästä valloillensa.

      Kun tiedän sen, niin tietköön kaikki mailma,

      Ett' itse, milloin tahdon, pois voin heittää

      Sen sorron, jota kärsin.

(Ukkosen jylinätä kestää.)CASCA

                               Samoin minä.

      Omassa kädessänsä joka orjall'

      On voima murtaa rikki kahlehensa.

CASSIUS

      Miks Caesar siis on tyranni? Mies-parka!

      Ei hukka ois hän, jos ei Rooman miestä

      Hän lampaaks huomais, eikä jalopeura,

      Jos peuroj' eivät olis roomalaiset.

      Ken äkist' aikoo suuren liekin saada,

      Hän heikost' oljest' alkaa. Mitä roskaa

      Ja romua on Rooma, että sitä

      Voi halvaks viriks käyttää, joka loiston

      Lois tuohon Caesar-riepuun. Mutta voi!

      Mihinkä minut saatoit? Kenties puhun

      Nyt nöyrän orjan kuullen; silloin varmaan

      Tilille käydä saan. Vaan, mull' on miekka,

      Ja vaarat ne on joutavia mulle.

CASCA

      Nyt puhut Cascalle: se miesi suotta

      Ei suutaan soita. Tuossa käteni!

      Käy toimeen vaan ja näistä tuskist' auta,

      Niin tämä mies se rohkeimmankin rinnall'

      Esillen astuu.

CASSIUS

                     Kauppa siis on tehty.

      Nyt tiedäs, Casca: taivuttanut olen

      Jo jotkut Rooman jalomielisimmät

      Mun kanssan' uskallettuun yritykseen,

      Joss' ompi maine tarjona ja vaara.

      Pompejon pylvästössä nyt he varmaan

      Mua vartovat; näät, tässä hirmu-yössä

      Ei kadull' ykskään ihmissielu liiku;

      Ja luonnonkin on katsanto ja muoto

      Sen työn näköinen, jota toimitamme,

      Verinen, tulinen ja julman julma.

CASCA

      Vait hetki! Tänne joku kiireell' astuu.

CASSIUS

      Niin, Cinna; hänen tunnen käynnistään.

      Hän ystäv' on.

(Cinna tulee.)

                     No, Cinna, minne kiire?

CINNA

      Sua etsin. Kuka tuo? Metellus Cimber?

CASSIUS

      Ei, se on Casca, yrityksessämme

      Yks osakas. Mua varrotaanko, Cinna?

CINNA

      No, sepä hauskaa! Mikä julma yö!

      On pari kolme meistä nähnyt kummaa.

CASSIUS

      Mua varrotaanko? sano.

CINNA

                             Varrotaan.

      Oi, Cassius, jos jalon Bruton voisit

      Vaan voittaa puolellemme!

CASSIUS

                                Huolett' ollos!

      Tuoss' ota, Cinna, kirje tuo, se kätke

      Praetorin istuimeen, niin että Brutus

      Sen yksin löytää; hänen ikkunastaan

      Sisähän viskaa tuo; tuo vanhan Bruton

      Kuvahan kiinnitä; ja riennä sitten

      Pompejon pylvästöön, niin meidät kohtaat.

      Siell' onko Decius Brutus ja Trebonius?

CINNA

      On kaikki, pait Metellus Cimber, joka

      On mennyt sua etsimään. Nyt riennän

      Ja käytän nämä kirjeet niin kuin käskit.

CASSIUS

      Pompejon pylvästöhön tule sitten.

(Cinna lähtee.)

      Nyt, Casca, ennen päivää tavattav' on

      Kodissaan Brutus. Kolme osaa miehest'

      On meidän jo; ja ensi hyökkäyksessä

      Hän kokonansa meille antautuu.

CASCA

      Niin, kansan silmiss' arvo häll' on suuri,

      Ja mikä meissä näyttäis rikokselta,

      Kuin kullantekijä sen maineellaan hän

      Hyveeksi kääntävi ja ansioksi.

CASSIUS

      Hänt' oikein kuvaat, hänen arvoansa

      Ja hyötyänsä meille. Lähtekäämme,

      Jo puoliyö on mennyt; ennen päivää

      Hän herätettäv' on ja meidän oma.

(Lähtevät.)

      TOINEN NÄYTÖS

      Ensimmäinen kohtaus.

      Rooma. Bruton puutarha.

(Brutus tulee.)BRUTUS

      Hoi, Lucius, hoi! —

      Kulusta tähtien en päättää saata

      Kuin pitkält' on. – Hoi, Lucius, kuule! —

      Jos mull' ois vika nukkua noin hyvin! —

      Hoi, Lucius! Heräjä jo! Lucius, hoi!

(Lucius tulee.)LUCIUS

      Mua kutsuittenko, herra?

BRUTUS

      Vie tuohus lukuhuoneeseni, Lucius,

      Ja kun se palaa, anna tieto mulle.

LUCIUS

      Kyll', oiti, hyvä herra.

(Lähtee.)BRUTUS

      Sen miehen kuolla täytyy. Syyt' ei mulla

      Omasta puolest' ole häntä sortaa,

      Vaan yhteishyvän vuoks. Hän tahtoo kruunun. —

      Ei tiedä, miks tuo miehen luonteen muuttaa.

      Heleä päivä kyyn tuo piilost' ilmi,

      Ja silloin varull' ole. Kruunun! – niin!

      Ja silloin varmaan hälle suomme okaan,

      Joll' ehdon tahdon voi hän turmaa tehdä.

      Suuruuden väärinkäytöst' on, jos tunto

      Eroittuu vallasta; ja Caesarista

      En,

Скачать книгу