Скачать книгу

muun muassa eräs tietäjä.)CAESAR

      Calpurnia!

CASCA

                 Caesar puhuu! vait!

(Soitanto lakkaa.)CAESAR

                                     Calpurnia!

CALPURNIA

      Täss' olen, puolisoni.

CAESAR

      Asetu suoraan Antonion tielle,

      Kun kilpaan ryntää hän. – Antonius!

ANTONIUS

      Ylevä Caesar, mitä?

CAESAR

      Äl' unhota, Antonius, vauhdissas

      Calpurniaa koskettaa; näet, luullaan että,

      Pyhässä kilvassa kun mahoon koskee,

      Hän kirouksestaan pääsee.

ANTONIUS

                                Kyllä muistan.

      Kun Caesar sanoo: "tee se", on se tehty.

CAESAR

      Siis toimeen! Menot kaikki muistakaatte.

(Soitantoa.)TIETÄJÄ

      Caesar!

CAESAR

      Ken siellä huutaa?

CASCA

      Vait, kaikki vaiti! Hiljaa vielä kerran!

(Soitanto lakkaa.)CAESAR

      Ken siellä tungoksessa mua huutaa?

      Lävitse soiton räikkä ääni kaikuu

      Ja huutaa: "Caesar!" Puhu! Caesar kuulee.

TIETÄJÄ

      Viidettätoista Mars-kuun päivää varo!

CAESAR

      Ken on hän?

BRUTUS

                  Tietäjä; hän pyytää ettäs

      Viidettätoista Mars-kuun päivää varot.

CAESAR

      Hän tuokaa tänne: tahdon nähdä kasvot.

CASCA

      Mies, esiin sieltä! Caesarihin katso!

CAESAR

      No, mitä sanot nyt? Se kerro vielä.

TIETÄJÄ

      Viidettätoista Mars-kuun päivää varo!

CAESAR

      Uneksija! Pois tiekseen! – Tulkaa nyt.

(Torvimarssi. Kaikki lähtevät, paitsi Brutus ja Cassius.)CASSIUS

      No, etkö tule kilpaa katsomaan?

BRUTUS

      Minäkö? En.

CASSIUS

                  Ma pyydän, tule pois.

BRUTUS

      Ei mulle sovi leikit: mull' ei ole

      Tuot' Antonion hilpeätä mieltä.

      Mut huvias en estää tahdo, Cassius;

      Sun jätän nyt.

CASSIUS

      Jo aikoj' olen tarkannut sua, Brutus:

      Ma silmissäs en näe sit' ystävyyttä

      Ja suoruutta, jot' ennen niissä näin.

      Sa liian kylmäks olet, vieraaks tullut

      Rakastavalle ystävälles.

BRUTUS

                               Cassius,

      Sin' älä pety. Muotoni jos peitän,

      Niin katseheni sekasorron käännän

      Vaan omaan itseeni. Mua jonkun aikaa

      Riitaiset intohimot vaivanneet on,

      Aatokset, jotka mulle yksin sopii;

      Ne ehkä käytökseeni varjon luovat.

      Mut tuota älkööt surko ystäväni,

(Joit' olet sinä Cassius yks), ja älkööt

      Sanoko kylmyyttäni muuks, kuin että,

      Sielussaan sotaa käyden, Brutus parka

      Unohtaa muille ystävyyttä näyttää.

CASSIUS

      Siis ymmärsin sun, Brutus, aivan väärin,

      Poveeni tuohon sen vuoks peitin monta

      Suur'arvoist' aatetta ja oivaa tuumaa.

      Sano, Brutus hyvä, voitko nähdä kasvos?

BRUTUS

      En, Cassius; itseään ei näe silmä,

      Jos muist' ei esineistä heijastu se.

CASSIUS

      Niin kyllä!

      Ja paljon surkutellaan sitä, Brutus,

      Ett'ei sull' ole kuvastinta, joka

      Salatun arvos silmiis tois, niin että

      Näkisit kuvajaises. Tiedän kuinka

      Monikin kelpo Rooman mies, – pait Caesar,

      Tuo jumala, – puhuissaan Brutosta

      Ja huokaillessaan ajan ikeen alla,

      Sois että Brutoll' olis heidän silmät.

BRUTUS

      Mua mihin vaaraan vietteletkään, Cassius,

      Kun tahdot saada minun etsimään

      Sit' itsestäni, mit' ei minuss' ole?

CASSIUS

      Siis, Brutus hyvä, kuule mitä lausun:

      Ja koska tiedät, että parhain itses

      Kuvastimessa näet, niin minä, peilis,

      Sinulle kainost' ilmaisen sen puolen

      Sinusta, jot'et itse vielä tunne.

      Mua, Brutus, älä epäile. Jos oisin

      Ma ilmi narri, taikka tapa mulla

      Tarita julkivalall' ystävyyttä

      Kaikille vastatulleille; jos tiedät

      Ett' ihmist' imartelen, syleilen

      Ja sitten häntä parjaan; tai jos tiedät

      Ett' ilmi-tunnustuksen juomingeissa

      Teen koko seuralle, mua silloin varo.

(Torventoitauksia ja ilohuutoa kuuluu.)BRUTUS

      Mik' ilo tuo? Mä pelkään että kansa

      Kuninkaaks valikoipi Caesarin.

CASSIUS

      Vai pelkäät sitä? Siis mun täytyy luulla,

      Ett'et sa sitä sois.

BRUTUS

      En soiskaan, Cassius;

      Rakastan häntä paljon kuitenkin. —

      Vaan miks mua täällä viivytät niin kauan?

      Mit' aiot mulle ilmoittaa? Jos koskee

      Se yhteishyvää, toisen silmän eteen

      Aseta

Скачать книгу