ТОП просматриваемых книг сайта:
Romeo ja Julia. Уильям Шекспир
Читать онлайн.Название Romeo ja Julia
Год выпуска 0
isbn
Автор произведения Уильям Шекспир
Жанр Драматургия
Издательство Public Domain
Ja kestäviksi vaimoiksi ne tekee.
Se hän on, joka —
Vait, Mercutio, vait!
Tyhjistä haastat.
Unist', aivan oikein,
Jotk' ovat tyhjän aivon sikiöitä
Ja turhan kuvituksen luomia,
Niin ohukaista ainetta kuin ilma
Ja häälyvämmät tuulta, joka hetken
Hyväilee pohjan jäätynyttä rintaa,
Vaan suuttuneena pois sen luota lietsoo,
Otsansa kääntäin kastehelmi-suveen.
Se tuuli meidät itsestämme lietsoo;
Ruokailleet ovat; liian myöhään tullaan.
Liiaksi varhain, pelkään. Pahaa luulen,
Jotakin tähtiin vielä peittynyttä,
Mi tän yön kemuill' alkaa katkerasti
Tuhoista kulkuaan, ja jonkun julman,
Verisen äkkisurman kautta päättää
Eloni kurjan, rintaan kätketyn.
Vaan Hän, jok' ohjaa retkeni, Hän hoitaa
Myös purjeitani. – Matkaan, veikot hauskat!
Nyt rummut soimaan!
(Menevät.)
Sali Capuletin talossa.
(Soittajat odottamassa. Palvelijoita tulee.)
1 PALVELIJA. Missä se Paistinen on, kun ei auta pöytää korjaamaan? Senkin lautaisen-näpistelijä! Senkin lautaisen-nuoleksija!
2 PALVELIJA. Jos kaikki säädyllisyys jätetään yhden tai kahden ihmisen käsiin, jotka lisäksi ovat pesemättömät, niin on se hyvin siivotonta.
1 PALVELIJA. Pois nojatuolit! Syrjään viinapöytä! Korjaa hopiat! – Veikkonen, säästä mulle palanen sokurileipää ja, jos minusta pidät, niin laita että portinvartija laskee sisään Myllylän Sannan, ja Leenan. – Antti! Paistinen! hoi!
(Kaksi palvelijaa tulee.)
PALVELIJAT. Täss' ollaan, pojat; mitä tarvis?
1 PALVELIJA. Teitä katsotaan ja huudetaan ja kysytään ja haetaan suuressa salissa.
Emmehän voi olla siellä ja täällä yhtä haavaa. – Nopsaan, pojat!
Rivakasti hetkinen vielä! Kenen jalka kapsaa, sen suu napsaa.
(Poistuvat perälle.)
(Capulet y.m. tulee; vieraita: naamioita.)
Terveeksi, hyvät herrat! Pyörähdystä
Nyt vartoo naiset, joit' ei känsä vaivaa.
He, he, te kaunokaiset? Kenpä teistä
Nyt epää tanssia? Ken kursailee,
Sen vannon, sill' on känsä. Loukkasinko? —
Terveeksi, ystävät! Sen päivän muistan,
Kun naamar' oli mullakin, ja taisin
Ihanan naisen korvaan kuiskata
Suloisen sanan; se on mennyt, mennyt!
Terveeksi, hyvät herrat; – Soitto soimaan!
Tie auki! Tilaa! Varvastelkaa tytöt!
(Soitto käy ja tanssi alkaa. Palvelijoille.)
Valkeita lisää, konnat! Pöydät kokoon!
Sammuksiin tuli! Tääll' on liian lämmin.
Tuo äkkipila tuli parhaiks ihan!
Ei, istukaatte, lanko Capulet,
Meilt' on jo tanssi jäänyt. Paljonko
Siit' on, kun viimeks naamiaisiss' oltiin?
2 CAPULET. Jo maarin vuotta kolmekymmentä.
Kuink', ystävä? Niin paljon ei, ei suinkaan.
Lucention häistä ensi helluntaiksi,
Vaikk' oiti ois, viiskolmatta on vuotta.
Ja silloin oltiin naamioituina.
2 CAPULET. Enemmän: poikansa on vanhempi, On kolmekymmentä jo.
Olkaa vaiti!
Kaks vuotta sitten oli holhottava.
Ken on tuo viehättävä neiti tuolla
Ritarin rinnalla?
En tiedä, Herra.
Oi, soihdut hehkumaan hän opettaa?
Yön poskella hän välkkyin heloittaa.
Kuin kiiltokivi maurin ohimolla,
Liiaksi kallis nautintona olla,
Maan omaks liian jalo! Neito-sarjassa
Kuin lumikyyhky varisparvessa.
Kun tanssi päättyy, kättään kosketan
Ja autuaaks teen käteni rohkean.
Lemminkö ennen? Silmäni, se kiellä!
Tät' ennen kauneutt' en nähnyt vielä.
Tuo Montague on äänestänsä. – Poika,
Käy miekkani! – Haa! Uskaltaako tänne
Tuo konna tulla, silmill' irvinaama,
Juhlaamme ivaamaan ja pilkkaamaan?
Sukuni kanta-arvon nimessä,
Ken hänet tappaa, ei tee syntiä!
Mit' aiot, lanko? Miks' noin riihaton?
Kas, setä! Yksi Montague tuoss' on.
On, konna, tänne tullut kiusallaan
Vain juhlakemujamme pilkkaamaan.
Nuor' Romeo on se.
Niin, se Romeo konna.
Rauhoitu, lanko; anna hänen olla!
Hän käyttäytyy kuin täysi ylimys;
Ja, totta puhuin, kaupunkimme uljuus
Tuo siivo, kelpo nuorukainen on.
Veronan rikkauksist' en ma soisi
Ett' talossani häntä loukataan.
Siis rauhoitu ja hänest' älä huoli:
Se tahtoni; jos sitä kunnioitat,
Iloa näytä, pois tuo karsas katse,
Se juhlassa ei ole sopiva.
On,