Скачать книгу

makaavia tyttöjä

      Ja kestäviksi vaimoiksi ne tekee.

      Se hän on, joka —

ROMEO

                         Vait, Mercutio, vait!

      Tyhjistä haastat.

MERCUTIO

                        Unist', aivan oikein,

      Jotk' ovat tyhjän aivon sikiöitä

      Ja turhan kuvituksen luomia,

      Niin ohukaista ainetta kuin ilma

      Ja häälyvämmät tuulta, joka hetken

      Hyväilee pohjan jäätynyttä rintaa,

      Vaan suuttuneena pois sen luota lietsoo,

      Otsansa kääntäin kastehelmi-suveen.

BENVOLIO

      Se tuuli meidät itsestämme lietsoo;

      Ruokailleet ovat; liian myöhään tullaan.

ROMEO

      Liiaksi varhain, pelkään. Pahaa luulen,

      Jotakin tähtiin vielä peittynyttä,

      Mi tän yön kemuill' alkaa katkerasti

      Tuhoista kulkuaan, ja jonkun julman,

      Verisen äkkisurman kautta päättää

      Eloni kurjan, rintaan kätketyn.

      Vaan Hän, jok' ohjaa retkeni, Hän hoitaa

      Myös purjeitani. – Matkaan, veikot hauskat!

BENVOLIO

      Nyt rummut soimaan!

      (Menevät.)

Viides kohtaus

      Sali Capuletin talossa.

      (Soittajat odottamassa. Palvelijoita tulee.)

      1 PALVELIJA. Missä se Paistinen on, kun ei auta pöytää korjaamaan? Senkin lautaisen-näpistelijä! Senkin lautaisen-nuoleksija!

      2 PALVELIJA. Jos kaikki säädyllisyys jätetään yhden tai kahden ihmisen käsiin, jotka lisäksi ovat pesemättömät, niin on se hyvin siivotonta.

      1 PALVELIJA. Pois nojatuolit! Syrjään viinapöytä! Korjaa hopiat! – Veikkonen, säästä mulle palanen sokurileipää ja, jos minusta pidät, niin laita että portinvartija laskee sisään Myllylän Sannan, ja Leenan. – Antti! Paistinen! hoi!

      (Kaksi palvelijaa tulee.)

      PALVELIJAT. Täss' ollaan, pojat; mitä tarvis?

      1 PALVELIJA. Teitä katsotaan ja huudetaan ja kysytään ja haetaan suuressa salissa.

2 PALVELIJA

      Emmehän voi olla siellä ja täällä yhtä haavaa. – Nopsaan, pojat!

      Rivakasti hetkinen vielä! Kenen jalka kapsaa, sen suu napsaa.

      (Poistuvat perälle.)

      (Capulet y.m. tulee; vieraita: naamioita.)

CAPULET

      Terveeksi, hyvät herrat! Pyörähdystä

      Nyt vartoo naiset, joit' ei känsä vaivaa.

      He, he, te kaunokaiset? Kenpä teistä

      Nyt epää tanssia? Ken kursailee,

      Sen vannon, sill' on känsä. Loukkasinko? —

      Terveeksi, ystävät! Sen päivän muistan,

      Kun naamar' oli mullakin, ja taisin

      Ihanan naisen korvaan kuiskata

      Suloisen sanan; se on mennyt, mennyt!

      Terveeksi, hyvät herrat; – Soitto soimaan!

      Tie auki! Tilaa! Varvastelkaa tytöt!

      (Soitto käy ja tanssi alkaa. Palvelijoille.)

      Valkeita lisää, konnat! Pöydät kokoon!

      Sammuksiin tuli! Tääll' on liian lämmin.

      Tuo äkkipila tuli parhaiks ihan!

      Ei, istukaatte, lanko Capulet,

      Meilt' on jo tanssi jäänyt. Paljonko

      Siit' on, kun viimeks naamiaisiss' oltiin?

      2 CAPULET. Jo maarin vuotta kolmekymmentä.

CAPULET

      Kuink', ystävä? Niin paljon ei, ei suinkaan.

      Lucention häistä ensi helluntaiksi,

      Vaikk' oiti ois, viiskolmatta on vuotta.

      Ja silloin oltiin naamioituina.

      2 CAPULET. Enemmän: poikansa on vanhempi, On kolmekymmentä jo.

CAPULET

                           Olkaa vaiti!

      Kaks vuotta sitten oli holhottava.

ROMEO

      Ken on tuo viehättävä neiti tuolla

      Ritarin rinnalla?

PALVELIJA

                        En tiedä, Herra.

ROMEO

      Oi, soihdut hehkumaan hän opettaa?

      Yön poskella hän välkkyin heloittaa.

      Kuin kiiltokivi maurin ohimolla,

      Liiaksi kallis nautintona olla,

      Maan omaks liian jalo! Neito-sarjassa

      Kuin lumikyyhky varisparvessa.

      Kun tanssi päättyy, kättään kosketan

      Ja autuaaks teen käteni rohkean.

      Lemminkö ennen? Silmäni, se kiellä!

      Tät' ennen kauneutt' en nähnyt vielä.

TYBALT

      Tuo Montague on äänestänsä. – Poika,

      Käy miekkani! – Haa! Uskaltaako tänne

      Tuo konna tulla, silmill' irvinaama,

      Juhlaamme ivaamaan ja pilkkaamaan?

      Sukuni kanta-arvon nimessä,

      Ken hänet tappaa, ei tee syntiä!

CAPULET

      Mit' aiot, lanko? Miks' noin riihaton?

TYBALT

      Kas, setä! Yksi Montague tuoss' on.

      On, konna, tänne tullut kiusallaan

      Vain juhlakemujamme pilkkaamaan.

CAPULET

      Nuor' Romeo on se.

TYBALT

                         Niin, se Romeo konna.

CAPULET

      Rauhoitu, lanko; anna hänen olla!

      Hän käyttäytyy kuin täysi ylimys;

      Ja, totta puhuin, kaupunkimme uljuus

      Tuo siivo, kelpo nuorukainen on.

      Veronan rikkauksist' en ma soisi

      Ett' talossani häntä loukataan.

      Siis rauhoitu ja hänest' älä huoli:

      Se tahtoni; jos sitä kunnioitat,

      Iloa näytä, pois tuo karsas katse,

      Se juhlassa ei ole sopiva.

TYBALT

      On,

Скачать книгу