LITMIR.BIZ

      Moni nuorempi on onnellinen äiti.

      Liiaksi varhain naitu varhain kuihtuu.

      Maa kaikki nieli toivoni, pait hänet,

      Hän ainut maallinen on aartueni.

      Mut kosikaa, ja tyttö voittakaa,

      Mun tahton' hänen mieltään noudattaa.

      Jos myöntyy hän, niin valinnalle naisen

      Ma suostumuksen annan sointuvaisen.

      Illalla meill' on perhejuhla nyt,

      Johonka vieraaks olen pyytänyt

      Mont' ystävääni; joukon lisäks tulkaa

      Te myös, ja kaikkein tervetullein olkaa.

      Maan tähtiä tän' yönä mökissään

      Heloittaa, taivaan tähdet himmentäin.

      Mi reippahan on nuorukaisen huvi,

      Kun ramman talven kantapäille suvi

      Sirokas astuu, ilon samanlaisen

      Tän' yönä monen kukkaposki-naisen

      Seurassa saatte nähdä, kuulla heitä,

      Valita sen, jok' enin lumoo teitä.

      Myös tyttäreni muiden sarjass' on

      Lukuna, vaikka laskuss' arvoton.

      Mua seuratkaa! – Käy, poika, ahkeroiden

      Veronaa pitkin, etsi niitä, joiden

      On nimet tuohon kirjoitettu,

      Talooni heitä, tervetulleiks sano.

      PALVELIJA. Etsi niitä, joiden on nimet tuohon kirjoitettu! Kirjoitettu on, että suutari pysyköön kyynärässään ja räätäli lestissään, kalastaja sudissaan ja maalari verkossaan. Mutta minun on määrä saada selko niistä henkilöistä, joiden nimet on tuohon kirjoitettu, enkä mitenkään voi selkoa saada, mitä nimiä se kirjoittaja-henkilö siihen on kirjoittanut. Pitänee mennä kirjan-oppineitten tykö. – Kah, parahiksi ihan!

      Tai maarin! Liekin kautta liekki kuolee,

      Ja kipu haihtuu uuden kivun kautta;

      Jos pyöry huimaa, pyörrä vastapuoleen,

      Uus tuska toivottomaan tuskaan auttaa.

      Sa silmäs uuteen tartunnaiseen luo,

      Niin haihtuu vanhan tuima myrkky tuo.

      Ois rautalehti oivallista tuohon.

      Mihinkä?

               Taittuneesen sääriluuhus.

      Oletko hullu, Romeo?

                           En hullu,

      Vaan kahlehdittu pahemmin kuin hullu,

      Vankeuteen suljettu ja ilman ruokaa,

      Hyv'iltaa poika!

                       Jumal' antakoon!

      Suvaitkaa, osaatteko lukea?

      Kurjuudestani kohtaloni kyllä.

      PALVELIJA. Sen olette kai oppinut ilman kirjaa. Mutt' sanokaa: osaatteko lukea suoraan kirjasta?

      No, jos vain kirjaimet ja kielen tunnen.

      Puhutte suoraa kieltä. Herran haltuun!

      "Signor Martino rouvineen, tyttärineen; kreivi Anselmo ja hänen ihanat sisarensa; leski-paroonitar Vitruvio, signor Placentio ja hänen herttaiset veljensä-tyttäret; Mercutio ja hänen veljensä Valentino; setäni Capulet rouvineen, tyttärineen; kaunis veljeni-tytär Rosalina; Livia; signor Valentio ja hänen lankonsa Tybalt; Lucio ja hilpeä Helena."

      Ihana seura! Mihin heitä kutsut?

      Illalliselle.

      Illalliselle mihin?

      Meidän taloon.

      Kenen taloon?

      Isäntäni.

      Niin tosin, kun en kysynyt sit' ennen.

      Nyt sanon teille asian kysymättänne. Isäntäni on se suuri, rikas

      Capulet, ja, jos ette ole Montaguen sukua, pyydän teitäkin viinimaljaa

      kallistamaan. Jumalan haltuun!

      Samoissa Capuletin juhlapidoiss'

      Illastaa hempus, kaunis Rosalina,

      Ja muut Veronan kaunottaret kuulut.

      Käy sinne, vilpittömin silmin vertaa

      Johonkin toiseen muotoa tuon armaan,

      Niin korpiks joutsenesi luulet varmaan.

      Jos silmän' hurskas usko totuutta

      Noin pilkkaa, liekiks kyyneleeni tulkoot,

      Ja kosk'ei kuolleet itkun virrassa,

      Nuo kirkkaat harhalaiset tuleen kuolkoot!

      Hänt' ihanampi! Mointa eläissään

      Ei nähnyt kaikki-näkevä päiväkään.

      Näit suloisena hänet ainoastaan,

      Hänt' yksin silmin vuoroin punniten,

      Vaan tuolle silmäis kidevaa'allen

      Aseta kultas toista neittä vastaan,

      Mi loistoaan luo illan pitohon,

      Niin hyv' on tuskin, ken nyt paras on.

      Ma sua seuraan, muit' en katsomaan,

      Vaan oman kullan loistett' ihaamaan.

      Miss' on mun tyttäreni! Kutsu häntä.

      Kautt'

Скачать книгу