Скачать книгу

serkku!

ROMEO

                        Päivä niinkö nuori?

BENVOLIO

      Vast' yhdeksän.

ROMEO

                      Oi, pitkäks käypi huoli!

      Täält' isäkö niin joutuin läksi?

BENVOLIO

                                       Niin.

      Mi huoli päiväs pitentää?

ROMEO

                                Sen puute,

      Jonk' omistaminen ne lyhentäisi.

BENVOLIO

      Sa rakastat?

ROMEO

                   Ma puutun —

BENVOLIO

                              Rakkautta?

ROMEO

      Sen suosiota, jota rakastan.

BENVOLIO

      Voi, että rakkaus, näöltään niin hellä,

      Noin tyly on ja julma käsitellä!

ROMEO

      Voi, että rakkaus, side silmillänsä,

      Tien näkemättään löytää määränänsä!

      Miss' atrioimme? – Voi! – Mi riita täällä?

      Tok' älä kerro, kaikki olen kuullut.

      Suur' viha on, mut rakkaus suurempi: —

      Vihaava rakkaus! Rakastava viha!

      Sa kaikkisuus, mi tyhjäst' olet luotu!

      Keveys raskas! Vakaa hullutus!

      Kuvaton kaaos muodoist' ihanista!

      Sa siipi lyijyinen, sa savu kirkas.

      Sa tuli jäinen, terveys sa sairas!

      Sa valvas uni, vastakohtas ihan!

      Näin rakastan ja rakkauttain vihaan.

      Et naura sa?!

BENVOLIO

                    En, pikemmin ma itken.

ROMEO

      Mit', armas sielu?

BENVOLIO

                         Armaan sielus tuskaa.

ROMEO

      Niin, syytä siitä lemmen puuskaa.

      Sydäntäin omat lemmen tuskat kaivaa;

      Niit' enennät sä, jos sen kuorman vaivaa

      Omillas lisäät. Ystävyytes tuo

      Liikoihin tuskiin liikaa taakkaa luo.

      Savua lemp' on, usmaa huokausten;

      Kun kirkastuu se, tulta silmä säihkyy,

      Kun hämmentyy se, kyynelvirta läikkyy.

      Mit' on se muuten? Hulluus älyinen,

      Vihava sappi, mehu metinen.

      Hyvästi, serkku!

BENVOLIO

                       Seis! Ma seuraan sua;

      Jos näin sa minut heität, loukkaat mua.

ROMEO

      Voi! Itseni ma hukkasin; ei oo

      Hän täällä, muualla on Romeo.

BENVOLIO

      Ken lemmittys on, sano vakavasti.

ROMEO

      Pitäiskö voihkaten mun kertoa se?

BENVOLIO

      Kuin? Voihkatenko? Ei, vaan vakavasti.

ROMEO

      Ahdista testamentti sairahalta;

      Se kiusatulle tuntuu kiusaavalta!

      Siis, serkku, vakavasti: naista lemmin.

BENVOLIO

      Lik' osasin, kun lempiväks sun luulin.

ROMEO

      Mik' oiva kyttä! – Kultan' onkin kaunis.

BENVOLIO

      Kultaiseen pilkkaan nopeammin sattuu.

ROMEO

      Sivuitse ammuit! Nuol' ei Cupidon

      Käy häneen, mieli Dianan häll' on.

      Siveyden vahvass' asussa ei häntä

      Satuta lapsen nuoli heikonläntä.

      Pois lemmenpyyteen rynnäköt hän työntää

      Ja riettaan silmän hyökkäykset, ja helmaans'

      Ei vaihda kultaan, joka huiskaan hurmaa.

      Oi, sulost' on hän rikas; köyhä vaan,

      Kun aarteensa vie kanssaan kuolemaan.

BENVOLIO

      Siis vannoi kieltäyvänsa naimisista?

ROMEO

      Niin, ja se saituus suurt' on tuhlaamista.

      Näet, kauneus, jäätyin hänen jäänsä alle.

      Ei kauneuttaan suo jälkimaailmalle.

      On liian viisas, liian kaunis vain,

      Autuuden ansaitakseen tuskillain.

      Pois lemmen vannoi hän, ja vala tää

      Kun kaikui, kuollutt' elän elämää.

BENVOLIO

      Mua kuule: unhota hänt' ajatella.

ROMEO

      Sano, kuinka ajattelun unohtaisin.

BENVOLIO

      Vapaus silmillesi suo: ne toisiin

      Luo kaunokaisiin.

ROMEO

                        Ah, se keino hänen,

      Tuon valion, vain lisäis viehätystä.

      Nuo onnen naamarit, jotk' ihatarten

      Saa otsaa suudella, ne mustuudellaan

      Tuo mieleen peittämänsä ihanuuden.

      Soaistu mies ei unhottaa voi näön

      Kallista, hukattua lahjaa. Näytä

      Minulle nainen ihanimman kaunis,

      Sen kauneus on vaan näyte, joka näyttää

      Ken tuota ihanint' on ihanampi.

      Hyvästi! Unhotust' et neuvo mulle.

BENVOLIO

      Sen teen, tai kuolen velkapäänä sulle.

      (Menevät)

Toinen kohtaus

      Katu.

      (Capulet, Paris ja palvelija tulee.)

CAPULET

      Ja sama sakko pantu Montaguelle

      Kuin minulle; en luulis sopuisuutta

      Miehille meidän ikäisille työlääks.

PARIS

      Teill' arvoisa on kummallakin maine.

      Ja

Скачать книгу