Скачать книгу

Pyydän, joutukaa!

KREIVINNA CAPULET

      Tulemme. – Julia, kreivi odottaa.

IMETTÄJÄ

      Öin hauskoin hauskat päivät jatkakaa!

      (Menevät.)

Neljäs kohtaus

      Katu.

      (Romeo, Mercutio, Benvolio, viisi tai kuusi naamiota, soihdunkantajia ja muita tulee.)

ROMEO

      Tuon puheen lausummeko puolusteeksi,

      Vai astummeko sisään ilman muuta?

BENVOLIO

      Ei enää moiset mutkat tapana.

      Pois koko Amor1 sokkorättineen

      Ja kirjavine ruodejousinensa,

      Mi naiset karkoittaa kuin linnunpelko!

      Ja ulkolukuja me tullessamme

      Kuiskaajan avull' emme kangerra;

      Vaan pyöritelkööt silmiään jos kuinka,

      Me pyöryn pyörimme ja katoamme.

ROMEO

      Minulle soihtu! Mieleni ei juosta;

      Se raskas, synkkä on; ma pidän tulta.

MERCUTIO

      Ei, Romeo hyvä, tanssia sun pitää.

ROMEO

      En, totta. Teillä kevyet on kengät

      Ja kevyt mieli; mun on lyijyn-raskas,

      Se liikkumattomaks mun maahan kiintää.

MERCUTIO

      Sa, lemmen-orja! Lainaa lemmen siivet,

      Yl ahtaan tomun kiidä.

ROMEO

                             Syvään kiiti

      Sen nuoli rintaan, ett'en kiitää voi sen

      Keveillä siivillä; niin ahtaass' olen,

      Ett'en voi tuskain ahdett' ylös nousta:

      Ma lemmen raskaan taakan alle vaivun.

MERCUTIO

      Vai siihen vaivut? Raskautat näin lempes;

      Liiaksi painoa niin hellän kestää.

ROMEO

      Lempikö hellä? Liiaksikin tyly,

      Kesytön, hurja; pistelee kuin oka.

MERCUTIO

      Jos lemp' on tyly, ole tyly vastaan,

      Ja pisto pistost' anna, niin sen suistat. —

      Kotelo tänne, kasvojeni peitoksi

      (Panee naamarin kasvoilleen.)

      Noin, naama naaman eteen! – Mitä huolin,

      Vaikk' ilkisilmä rumuuttani tarkkaa?

      Hävetköön puolestani naamakoppa,

BENVOLIO

      Nyt kolkutus ja sisään! Sitten tulee

      Jokaisen olla virkku jaloiltaan.

ROMEO

      Minulle soihtu! Huimapäiset houkot

      Kannoillaan kaislaa turtaa kutkutelkoot.2

      Ma iso-isän sananpartta käytän:

      Saan katsella, kun valkeata näytän.

      Se pila sopii nyt; ma muass' olen.

MERCUTIO

      Muassa, mies! yövartijan on käsky.

      Jos muass' olet, autamme sun tuosta,

      Suo anteeks, lemmenmuasta, joss' istut

      Sa korviasi myöten kiinni. – Tulkaa!

      Näin päivää valaisemme.

ROMEO

                              Emme suinkaan.

MERCUTIO

      Ma tarkoitan: näin jouten valkeitamme,

      Kuin tulta päivällä me kulutamme.

      Hyvän aikeen tajumus se viisi kertaa

      Viisille älyillesi vetää vertaa.

ROMEO

      Hyv' aikeemme on mennä pitohon,

      Tok' älykkäält' ei näytä se.

MERCUTIO

                                   Mik' on?

ROMEO

      Näin unta taannoin.

MERCUTIO

                          Minä myös.

ROMEO

      Mit' unta?

MERCUTIO

                 Ett' uneksijan lepo todetonta.

ROMEO

      Totuutta uneksii hän levätessään.

MERCUTIO

      Oo, kuningatar Mab on luonas käynyt,

      Tuo keijukaisten kätilö. Hän tulee

      Niin piennä muodoltaan kuin kiiltokivi,

      Jok' oltermannin sormuksessa hohtaa,

      Ja päivän-hiuteisella valjakollaan

      Makaajain nokkain ajaa poikitse.

      Hämähäkin sääristä on pyörän puolat

      Ja kuomi heinäsirkkain siivistä,

      Hienointa seittiä on valjashihnat,

      Kuun koste'ista säteistä on päitset;

      On ruoska kettä, varsi sirkanluuta;

      Ajuri – hento, harmaatakki sääski,

      Niin suur' ei puolinkaan kuin mato pieni,

      Mi laiskan immen sormess' asustaa:

      Vaunuina ontto pähkinä, jonk' uursi

      Puuseppä Orava tai vanhus Toukka,

      Ammoiset keijukaisten vaunusepät.

      Tuoss' asuss' öisin lempiväin kun aivot

      Hän kiertää, lemmest' uneksivat oiti;

      Hovikkoin polvet, – kumarruksist' oiti;

      Lainmiesten sormet, – sivutuloist' oiti;

      Neitosten huulet, – oiti suuteloista;

      Ja noihin usein häijy Mab luo rakot,

      Jos hajumakeisilta henki löyhkää.

      Hovikon nenitse hän joskus kiitää,

      Tuo silloin köllin haistaa unissaan;

      Tihuntiporsaan saparolla joskus

      Rovastin nokkaa uness' ärryttää,

      Tuo silloin uutta paikkaa uneksii;

      Soturin niskall' ajelee, ja tämä

      Unissaan vihollisen kaulan-leikkuut,

      Väijykset näkee, rikot, Turkin

      Viis syltä syvät muistomaljat: – silloin

      Hän rummun kuulee, pystyyn karkaa, herää,

      Peloissaan pari rukousta noituu,

      Ja nukkuu taas. Se oikea on Mab,

      Jok

Скачать книгу


<p>1</p>

Pois koko Amor j.n.e. Tavallista oli että suurempiin pitoihin usein tuli käskemättä naamioittuja vieraita, jotka edelläkävijänään lähettivät Amorin. Tämän tunnusmerkkejä oli side silmillä ja jousi kädessä.

<p>2</p>

Kannoillaan kaislaa turtaa kutkutelkoot. Ennen oli tapana kaislalla peittää lattiat.