LITMIR.BIZ

Скачать книгу

seikan minä toimitan selväksi. Onko sinulla mitään toimitettavaa täällä?"

      "Minulla? Ei mitään tärkeätä ainakaan."

      "Ellet ole Aramiksen asiamiehenä missään tähdellisessä tehtävässä?"

      "Ma foi, en."

      "Kysyn sitä luonnollisesti ainoastaan omaa hyvääsi harrastaen. Olisithan esimerkiksi saattanut lupautua toimittamaan sanomia ja kirjeitä Aramiille."

      "Kah, kirjeitä, niin! Minä tosiaan lähetän hänelle eräitä kirjeitä."

      "Minne?"

      "Fontainebleaun linnaan."

      "Onko sinulla nyt mitään lähetettävänä?"

      "Mutta…"

      "Älähän huoli. Onko sinulla sellaisia kirjeitä?"

      "Juuri sain yhden."

      "Tärkeän?"

      "Arvatenkin."

      "Sinä et siis lue niitä?"

      "En ole utelias."

      Ja Portos otti taskustaan sotamiehen tuoman kirjeen, jota hän ei ollut lukenut, mutta kyllä d'Artagnan.

      "Tiedätkö, mitä sinun tulee tehdä?" sanoi d'Artagnan.

      "Hitto, lähettää tämä hänelle niinkuin aina teen."

      "Eipäs."

      "Pitäisinkö sen muka hallussani?"

      "Ei niinkään. Mutta eikö sinulle ole ehkä sanottu, että se on tärkeä kirje?"

      "Kyllä, hyvin tärkeä."

      "No niin, sinun pitääkin itse viedä se Fontainebleaun linnaan."

      "Aramikselle?"

      "Niin."

      "Sinä olet oikeassa."

      "Ja kun kuningas on nyt siellä…"

      "Niin tahdot käyttää tilaisuutta…?"

      "Esitelläkseni sinut kuninkaalle."

      "Ah, corne de boeuf, d'Artagnan, sinä olet koko peijooni keksimään keinoja!"

      "Sen sijaan että lähettäisimme ystävällemme enemmän tai vähemmän luotettavan sanansaattajan, me siis viemmekin itse perille kirjeen."

      "Sitä en olisi tullut ajatelleeksikaan, vaikka se on hyvinkin mukava tapa."

      "Ja kun kirje on kiireellinen, hyvä Portos, niin lähdemmekin heti."

      "Todellakin", huomasi Portos, "mitä pikemmin lähdemme. Sitä vähemmän viivästyy Aramikselle tarkoitettu sanoma."

      "Portos, sinä järkeilet aina erinomaisesti; terävä johdonmukaisuus auttelee sinulla nopeata ajatuskykyä."

      "Siltäkö sinusta tuntuu?" sanoi Portos.

      "Niin, se tietenkin johtuu perusteellisesta opiskelustasi", vastasi d'Artagnan. "Kas niin, tulehan nyt."

      "Mutta", esteli Portos, "lupaukseni herra Fouquetille?"

      "Mikä niin?"

      "Etten lähde Saint-Mandésta hänelle ilmoittamatta."

      "Voi, hyvä Portos, oletko nyt hajamielinen!" oudoksui d'Artagnan.

      "Kuinka niin?"

      "Sinähän tulet Fontainebleaun linnaan, vai mitä?"

      "Niin."

      "Siellähän tapaat herra Fouquetin?"

      "Kyllä."

      "Luultavasti kuninkaan luona."

      "Kuninkaan luona", toisti Portos majesteettisesti.

      "Ja sinä astut hänen luokseen sanoen: 'Teidän ylhäisyytenne, minulla on kunnia ilmoittaa teille, että tulen nyt Saint-Mandésta'."

      "Ja", lisäsi Portos yhä majesteettisesti, "nähdessään minut Fontainebleaussa kuninkaan luona ei herra Fouquet voi sanoa minun valehtelevan."

      "Olin juuri avaamassa suuni sanomaan samaa, hyvä Portos, mutta sinä ehätät kaikessa edelleni. Voi, Portos, kuinka onnellinen luonne sinulla onkaan, – ei paina sinua ikä!"

      "Eipä erityisesti."

      "Asia on siis puhuttu."

      "Niin kai sitten."

      "Sinulla ei ole enää mitään epäröimistä?"

      "Ei pitäisi olla."

      "Niinpä siis vien sinut matkassani."

      "Hyvä juttu! Lähden toimittamaan hevoseni satuloiduiksi."

      "Onko sinulla hevosia täällä mukanasi?"

      "On viisi."

      "Jotka olet toimittanut tänne Pierrefondsista?"

      "Ei, herra Fouquet on lahjoittanut ne minulle."

      "Mutta, hyvä Portos, me emme kahteen mieheen tarvitse viittä hevosta; sitäpaitsi minulla on jo kolme Pariisissa, ja kahdeksassa olisi ihan liikaa."

      "Siinä ei olisi liikaa, jos minulla olisi saattueeni täällä, mutta valitettavasti on heidät pitänyt jättää!"

      "Sinä kaipaat palvelijoitasi?"

      "Kaipaan etenkin Mousquetonia. Mousquetonin puutetta tunnen alati."

      "Sinulla on verraton sydän!" sanoi d'Artagnan; "mutta kuule neuvoani: jätä vain tänne kaikki hevosesi, niinkuin jätit sinne Mousquetonin."

      "Minkätähden?"

      "Syystä että tuonnempana, näes…"

      "No?"

      "Ka, tuonnempana saattaa olla hyväkin, että sinä et ole vastaanottanut mitään herra Fouquetilta."

      "Nyt en ymmärrä sinua", sanoi Portos.

      "Ei tarvitsekaan."

      "Kuitenkin…"

      "Selitän sen sinulle myöhemmin, Portos."

      "Lyönpä vetoa, että se on politiikkaa."

      "Ja vielä korkeinta laatua."

      Portos taivutti päänsä politiikalle; hetkisen mietittyään hän sitten lisäsi:

      "Tunnustan sinulle suoraan, d'Artagnan, että minä en ole mikään politikko."

      "Sen kyllä tiedän, hiisi vieköön!"

      "Mutta ei voi sentään tietää, mihin kohtalo miestä ajaa. Olet itse sanonut minulle, että ihmisellä on erilaisia aikoja, ja minäkin olen huomannut sen. On päiviä, jolloin tuntuu vähemmän hauskalta vaihtaa miekaniskuja kuin muulloin."

      "Niin kyllä minustakin."

      "En silti juuri usko kuolettaviin iskuihin."

      "Perhanassa, olethan sentään itsekin surmannut ihmisiä!"

      "Kyllä, mutta minuun ei asevoima ole niin pahasti ottanut."

      "Se on todellakin pätevä huomautus."

      "Sentähden en usko konsaan kuolevani miekanterään tai pyssynluotiin."

      "Et siis pelkää mitään?.. Ahaa, kenties vettä?"

      "Ei, minähän uin kuin saukko."

      "Horkkaako ehkä?"

      "Sitä minulla ei ole milloinkaan ollut, enkä usko sitä milloinkaan saavani, mutta sanonpa sinulle erään seikan…"

      Portos alensi ääntänsä.

      "Sano pois", kehoitti d'Artagnan, sovittaen sävynsä ystävän mukaan.

      "Tunnustan sinulle", ilmaisi Portos, "että pelkään politiikkaa ihan kamalasti."

      "Hoh, turhia!" huudahti d'Artagnan.

      "Älä sano!" jyräytti nyt Portos mahtavalla bassolla. "Olen nähnyt hänen ylhäisyytensä kardinaali de Richelieun ja hänen ylhäisyytensä kardinaali de Mazarinin; toisen politiikka

Скачать книгу