Turhaa lemmen touhua - Уильям Шекспир

Скачать книгу

niitä toivottomuuden ilopäiviä, joita ennen olen nähnyt, niin kyllä vielä jotkut saavat nähdä —

      TIISA. Mitä nähdä?

      KALLO. Ei muuta mitään, herra Tiisa, kuin mitä näkevät. Ei sovi vangin olla liian vaitelias puheissaan, ja sen vuoksi minäkään en sano mitään. Jumalan kiitos, minulla on yhtä paljon kärsimättömyyttä kuin muillakin, ja siksi voin olla rauhallinen.

      (Tiisa ja Kallo menevät.)

      ARMADO. Minä jumaloin itse maatakin, – joka on alhainen – jota hänen kenkänsä, – joka on alhaisempi – hänen jalkansa ohjaamana – joka on alhaisin – polkee. Tulen valapatturiksi – joka on suuri vilppiyden todistus – jos rakastan. Ja kuinka voi se olla todellista rakkautta, jota vilppiydellä tavoitellaan? Rakkaus on menninkäinen; rakkaus on perkele; ei ole muuta pahaa enkeliä olemassa kuin rakkaus. Kuitenkin Simson joutui kiusaukseen, ja hänellä oli tavaton voima; kuitenkin Salomo joutui viettelykseen, ja hänellä oli sangen hyvä äly. Cupidon vasama on liian vahva Herculeen nuijalle ja siis paljon, paljon tehokkaampi espanjalaista miekkaa. Ei primat eikä sekundat minua nyt auta; passadosta hän ei välitä, eikä pane arvoa duellolle. Hänen häpeänsä on, että häntä sanotaan pojaksi, mutta hänen kunniansa on, että hän voittaa allensa miehiä. Hyvästi, miehuus! Ruostu, miekka! Vaikene, rumpu! Teidän herranne on rakastunut; niin, hän rakastaa. Auttakoon nyt minua joku suoraanlaskettelija riimijumala, sillä varmaan minusta tulee sonettiseppä! Keksi, äly! Kirjoita, kynä! Nyt minusta lähtee vaikka täysinäisiä koko-arkin kirjoja.

      (Menee.)

      TOINEN NÄYTÖS

       Ensimmäinen kohtaus

      Toinen kohta samaa puistoa. Etäällä iso teltta ja pienempiä ympärillä

      (Ranskan prinsessa, Rosaliina, Maria, Katariina, Boyet, hoviherroja ja seuralaisia tulee.)

      BOYET.

      Nyt, neiti, hienoin älyn voima käyntiin!

      Aatelkaa, kenen Ranska lähetti

      Ja kenen luo ja mille asialle.

      Te, mailman ihailtava ihme, käytte

      Navarran puheille, tuon verrattoman,

      Jok' yksin peri kaikki miesten avut;

      Ja käynnin aiheena Guienne, jok' oisi

      Häälahjaks oiva kuningattarelle.

      Niin kallista nyt hurmaa tuhlailkaa

      Kuin luonto, joka hurman kallistutti,

      Kun koko mailman jätti hiukumaan

      Ja kaikki tuhlas antimensa teihin.

      PRINSESSA.

      Vaikk' onkin, loordi, kauneuteni köyhä,

      Kehunne rusetta se tok' ei kaipaa.

      Kauneutta silmätunnoll' ostetaan,

      Ei julkikaupata kuin halpaa kamaa.

      Min' en niin halaa kiitostanne, kuin te

      Nimeä viisaan, noin kun älyänne

      Älyni kiittämiseen tuhlaatte.

      Nyt vaade vaatijalle: tiedätte,

      Mit' uuttera on huhu toitotellut,

      Ett' on Navarra tehnyt lupauksen

      Hikoilla kirjakoina kolme vuotta,

      Joll' aikaa ketään naist' ei hoviin pääse.

      Siis, ennenkuin nuo portit kielletyt

      Me avaamme, niin tarvis hänen mieltään

      On tiedustaa; ja luottain taitoonne

      Me sulosuiseks valtamieheksemme

      Nyt valitsemme teidät. Sanokaa,

      Ett' tärkeiss' asioissa, joilla kova

      On kiire, tytär Ranskan kuninkaan

      Navarran itsen pyrkii pakinoille.

      Siis joutukaa. Täss' alamaisin mielin

      Me armollista päätöst' odotamme.

      BOYET.

      Siit' ylpeilen ja halusta sen teen.

      PRINSESSA.

      Halunne aihett' antaa ylpeyteen.

      (Boyet menee.)

      Mut keitä on nuo munkit, hyvät herrat,

      Tuon hurskaan herttuan valakumppanit?

      1 HOVIHERRA.

      Yks Longaville on.

      PRINSESSA.

      Tunnetko sa hänet?

      MARIA.

      Kyll', armo, tunnen. Muutamissa häissä,

      Jaques Faulconbridge kun kauniin tyttärensä

      Perigord-kreivin avioksi antoi,

      Näin Normandiassa tuon Longavillen.

      Hän kiitetty on suurist' avuistaan;

      Kyvykäs taidoissa ja taistoss' uljas;

      Ei missään huono, jos vain tahtoo hyvää.

      Hyveiden loistoss' on vain yksi tahra, —

      Jos hyveiden voi loistoss' olla tahraa – :

      Terävä äly tylpän tahdon päässä;

      Se äly puree, eikä tahto tahdo

      Ketäkään säästää älyn hampaista.

      PRINSESSA.

      Iloinen herra, niinkö? sutkasuu?

      MARIA.

      Sen sanoo, joka häneen tutustuu.

      PRINSESSA.

      Ituunsa moinen äly surkastuu.

      Mut entä muut?

      KATARIINA.

      Dumaine, mies nuori, hyvin kasvatettu

      Ja rakas sille, jolle hyve rakas;

      On voimaa haavoittaa, mut' ei tee haavaa;

      Hänt' äly kaunistais, jos ois hän ruma.

      Ja kauneus hällä korvais älyn puutteen

      Näin hänet herttua Alençonin luona;

      Ja kertomani siitä, mitä näin,

      On miehen suureen arvoon nähden pientä.

      ROSALIINA.

      Toinenkin noista herroist' oppineista

      Siell' oli silloin; nimens' on Biron,

      Jos oikein muistan; sukkelamman kanssa,

      Mut siivon pilan rajoiss' arvatenkin,

      En hetkist' ole vielä viettänyt.

      Älylle silmä aina aihett' antoi,

      Ja joka seikan, minkä silmä keksi,

      Sen äly käänsi hauskaks leikiksi

      Ja kaunis kieli, ajatusten tulkki,

      Niin sopivaan ja siroon puki muotoon,

      Ett' ukot jouten pilaa kuunteli

      Ja nuoret siitä aivan hurmaantuivat;

      Niin somaa, lennokasta oli puhe.

      PRINSESSA.

      Hyvä Isä! Lemmen pauloissako kaikki,

      Jokainen omaansa kun somistaa

      Noin kauniill' ylistyksen kukkasilla?

      1

Скачать книгу