Скачать книгу

ja vastaisuuden tunnen

      Jo nykyhetkessä.

MACBETH

                       Oi, armahani,

      Yöks tänne Duncan saa.

LADY MACBETH

                             Ja lähtee – milloin?

MACBETH

      Aamulla – niin on määrä.

LADY MACBETH

                                Ei näe koskaan

      Se aamu aurinkoa. Kasvos, armas,

      On niinkuin kirja, josta kummia

      Lukea saattaa. Pettääksesi aikaa

      Mukaannu aikaan; silmin, käsin, kielin

      Jaa mieltymystäs; ole niinkuin kukka,

      Viaton päältä, mutta käärme alla.

      Pidettävä on tulijasta huolta;

      Sa tään yön suuret toimet jätä mulle;

      Tuleviks päiviksi ja öiksi nuo

      Yliherruuden ja vallan meille tuo!

MACBETH

      Enemmän toiste.

LADY MACBETH

                     Katse kirkas vaan!

      Se pelkur' on, ken muuttaa muotoaan.

      Muu kaikki jätä mulle.

(Lähtevät.)

      Kuudes kohtaus.

      Sama paikka. Linnan edusta.

(Torvensoittoa ja tulisoihtuja. Duncan, Malcolm, Donalbain,

          Banquo, Lenox, Macduff, Rosse, Angus ja seuralaisia tulee.)

DUNCAN

      On kaunis tämä linnan paikka; ilma

      Suloinen, vieno hentoj' aistejamme

      Sukoillen kuihkoo.

BANQUO

                         Kesävieraan pääskyn,

      Tuon templin-asujamen, pesät hauskat

      Todistaa, että huokuu täällä taivaan

      Imanne henki. Joka nurkkaan, soppeen

      Ja patsaaseen ja räystääseen se tehnyt

      On riippumajan kehdoks poikasilleen.

      Miss' asuu lintu tää ja pesii, siellä,

      Sen olen huomannut, on ilma lauha.

(Lady Macbeth tulee.)DUNCAN

      Kah, itse armas emäntämme! – Lempi,

      Mi seuraa meit', on vaivaks usein, vaikka

      Kiitämme siitä niinkuin lemmest' aina.

      Täst' oppikaa, ja vaivoistanne meille

      Kost'jumal' lausukaa ja puuhistanne

      Kiitelkää meitä.

LADY MACBETH

                       Vaikk' ois palvelumme

      Vähimpään asti kaksin kerroin tehty

      Ja vielä kahdistettu, pientä ois se

      Ja turhaa verrattuna siihen suureen

      Ja laajaan kunniaan, jot' oletten te

      Kerännyt huoneellemme. Näiden uutten

      Ja vanhain lahjain palkaks meill' ei muuta

      Kuin esirukous.

DUNCAN

                      Missä Cawdor? Häntä

      Kannoilla seurasimme majaa hälle

      Tilataksemme; vaan hän ajaa joutuun,

      Ja lempi, tuima niinkuin kannus, auttoi

      Hänt' ennen meitä kotiin. Vieraaksenne,

      Ihana emäntä, nyt yöksi jäämme.

LADY MACBETH

      Mit' omaa alamaisell' on, hän itse

      Ja kaikk', on lainaa, hyvä ruhtinaani;

      Me vaadittaissa tilin teemme, jättäin

      Omanne teille.

DUNCAN

                     Käsi mulle! Nyt

      Isännän luokse. Lemmittymme on hän,

      Ja vastakaan näit' armomme ei puutu.

      Suvaitsetteko, emäntäiseni?

(Lähtevät.)

      Seitsemäs kohtaus.

      Sama paikka.

(Torventoitauksia ja tulisoihtuja. Edeskäypä ja useita palvelijoita kulkee näyttämön poikitse, kantaen astioita ja ruokia. Macbeth tulee.)MACBETH

      Jos tehtynä se olis tehty, paras

      Se olis oiti tehtynä. Jos välttää

      Vois murhan seuraukset ja nuottaan nostaa

      Vain menestystä, jotta tämä isku

      Tääll' olis kaikki kerrassaan, vain täällä,

      Täll' ajan katovalla kannikalla,

      En tulevaisest' elämästä piittais.

      Mut moiset työt ne tuomitaan jo täällä.

      Verinen oppi, opittuna kerran,

      Takaisin kääntyy omaan keksijäänsä.

      Oikeuden tarkka käsi huulillemme

      Sekoittamamme myrkkymaljan nostaa.

      Tääll' ompi hällä kaksinainen turva:

      Vasalli olen ensinkin ja lanko;

      Se murhan kieltää jo. Sitt' isäntänä

      Murhaajalt' ovi sulkea mun tulis

      Eik' itse veistä käyttää. Lisäks Duncan

      Niin hellä haltija on, valtatöissään

      Niin puhdas, että hänen ansionsa

      Pasuunakielill' enkelitten huutais

      Julminta kirousta murhatyölle.

      Ja sääli, niinkuin vastasyntynyt

      Alaston lapsi, myrskyn siivill' ajain

      Tai taivaan keruubina ratsastain

      Oroilla ilman näkymättömillä,

      Tuon hirmuteon lietsois joka silmään,

      Ett' itkuvirtaan myrsky hukkuis. – Kannust'

      Ei muuta mulla hankkeen kylkeen ajaa

      Kuin huima kunnianhimo, joka hyppyyn

      Yrittää, mutta ylenniskoin suistuu. —

(Lady Macbeth tulee.)

      No, mitä nyt?

LADY MACBETH

                    Hän koht' on atrioinnut.

      Miks pois sa läksit?

MACBETH

                           Kysyikö hän mua?

LADY MACBETH

      Tiedäthän sen.

MACBETH

                     Tuo tuuma jättäkäämme.

      Hän juur' mua kunnioitti;

Скачать книгу