LITMIR.BIZ

                        Mikä suuri onni!

      Niin että nyt Sven, Norjan kuningas,

      Meilt' anoo rauhaa. Mutta kaatuneitaan

      Ei haudata hän saanut, ennenkuin hän

      Saarella pyhän Columbanin maksoi

      Viistuhat taaleria yhteiskassaan.

      Tuo Cawdor luottoan' ei enää petä. —

      Julista hälle surma. Macbeth nyt

      On Cawdor-thanin arvon perinyt.

      Sen täyttää tahdon koittaa.

      Hän minkä menetti, sen Macbeth voittaa.

      Kolmas kohtaus.

          Nummi.

      Miss' olet ollut, sisko?

      Sian tapossa.

      Entä sinä, sisko?

      Helmastaan laivur'akka kastanjoita

      Söi hotki hotkimistaan. "Annas", sanoin:

      "Pois hiiteen, noita!" huus se ihrahaaso.

      Mies Tiger-laivall' on Aleppoon mennyt;

      Mut hännätönnäpä rottana

      Perässä ma seilaan seulassa;

      Sen ma teen, sen ma teen, sen ma teen.

      Saat tuulen multa.

      Oi, sisko kulta!

      Ma toisen annan.

      Muut kaikki ma luonani kannan.

      Joka sataman ja sopen,

      Kaikki ilmansuunnat lopen

      Kiertäen ne kaartavat.

      Heinäks hänet kuivatan,

      Öin ja päivin karkoitan

      Unen hänen silmistänsä,

      Noidun hänen elämänsä.

      Yhdeksästi yhdeksän

      Raskaan viikon karsinnan

      Hivuen saa kestää hän.

      Vaikk' en laivaa hukkaan saiskaan,

      Myrskyn piestäväks sen paiskaan.

      Kas, mikä mulla!

      Näytä, näytä!

      Laivurin peukalo, näätkös vaan,

      Hän hukkui kotimatkallaan.

      Haa, rummut soi!

      Se on Macbeth, oi!

      Kaikki. Velhosiskot käsikkäin

      Maat ja meret kiitää näin

      Hyörin pyörin piirisillä:

      Kolme sulle ja kolme mulle

      Ja kolme vielä, siit' yheksän tullee.

      Seis! – Nyt taika on kohdallaan.

      Näin julman kaunist' en ole päivää nähnyt.

      Etäälläkö on Fores? – Keitä nuo

      Noin kuihtuneet ja pukimeltaan jylhät?

      Maan asukkailt' ei näytä he ja sentään

      Maan päällä käyvät. Eloss' olettenko,

      Ja olennoita, joilta vastuun saapi?

      Mua ymmärtävän näytte: kaikin viette

      Rosoille huulillenne kurtun sormen.

      Näytätten naisilta, mut partanne

      Mua kieltää teitä siksi päättämästä.

      Jos voitte, puhukaa! Keit' oletten?

      Oi, terve, Macbeth! Terve, Glamis-thani!

      Oi, terve, Macbeth! Terve, Cawdor-thani!

      Oi, terve, Macbeth! Kuninkaaks saat kerran.

      No, mitä tuijotatte? Säikyttenkö

      Noin sulosointuisia uutisia? —

      Nimessä totuuden, keit' oletten te?

      Kuvitelmia vai tosi-olennoita!

      Jalolle kumppanillen' ennustatte

      Olevan onnen lisäks4 suurta valtaa

      Ja kruunun toiveita, ett' oikein siitä

      Hän hurmaantuu; vaan mulle ette haasta.

      Jos ajan kylvön tiedätten ja näette,

      Mik' itu nousevi ja mik' ei nouse,

      Niin vastatkaa! En kerjää enkä pelkää

      En armoanne enkä vihaanne.

      Terve!

      Terve!

      Terve!

      Vähempi kuin Macbeth, ja suurempi.

      Vähemmän onnekas, tok' onnekkaampi.

      Et kuninkaaksi saa, mut niitä siität.

      Macbeth ja Banquo, terve kumpikin!

      Kumpikin terve, Banquo ja Macbeth!

      Seis, hämärät ennustajat! Selvän tahdon.

      Kun Sinel kuoli, tulin Glamis-thaniks;

      Vaan miten Cawdoriks? Viel' elää Cawdor,

      Mies parhaillaan; ja kuninkaaksi pääsö

      On luultavaa ja varmaa yhtä vähän

      Kuin tulo Cawdoriksi. Mistä saitte

      Tuon kumman tiedon? Miks täss' auhdoll' aholl'

      Eteemme käytte, moista ennustellen

      Profeettain lailla? – Puhukaa, ma vaadin!

      Poreita maall' on niinkuin vesilläkin;

      Nuo oli niitä. – Mihin hävisivät?

      Pois ilmaan! Minkä ruumiiks luulit, haihtui

      Kuin henki tuuleen. – Voi, kun eivät jääneet!

      Tosi-olennoistako

Скачать книгу