Runoelmia - Johann Wolfgang von Goethe

Скачать книгу

aavat ois valmiina,

          Kuin jos lähestyis pariskunta

          Noilta uhkeilta ajoilta.

          Kuin jos pappi, arvokkaasti

          Jo seisoen kappelissa,

          Kysyis: Haluutteko toisianne?

          Mepä hymyillen vastaan: Jaa!

          Ja ympäri sulot laulut

          Aina syömehen tunkeupi;

          Häävieraitten asemesta

          Kaiku liittomme todisti.

          Ja, illan tultua, koska

          Kaikki vaipuvi unehen,

          Loi kallioon hehkuva päivä

          Vielä säteensä viimeisen:

          Siellä poika piikoinensa,

          Herroinahan hohtaa net,

          Eip' puutu toiselt' lahjat,

          Eikä toiselta kiitokset.

      Matkustajan iltalaulu

          Sa, jok' taivahasta oot,

          Tuskille tuot tyvennystä,

          Kaksin vaivaiselle suot

          Kaksin myöskin virkistystä,

          Väsyksiss' jo oon ma näistä

          Murheista ja riemuista,

          Tule, rauha, älä väistä

          Enään rintoani, sa!

      Toinen

          Yli maiden, soitten

          Rauha vallitsee;

          Lehdot kukkuloitten

          Nukkuin uinailee.

          Kaikess' levon taikaa!

          Linnut äänettä!

          Maltas hiukan aikaa,

          Lepäät myöskin sä.

      Oma

          Ei mitään muut' mun omana;

          Kuin aate vaan, min vapaana

          Mun syömeni ilmi tuopi,

          Sek' joka hetki lempeä,

          Min kohtaloni hempeä

          Mun täysin nauttia suopi.

      Sisilialainen laulu

          Sun mustat silmäsi

          Kun leimahtaapi,

          Ne huoneit' kumoon saa

          Sek' kaupunkeja.

          Siis liimaseinä tää,

          Mun syömen raukka,

          No ajatteleppas,

          Se kuinka kestäis!

      Sweitsiläinen laulu

          Kävin vuorella

          Katsomassa

          Pikkulintuja —

          Voi!

          Kuin he lensi,

          Kuin he ensi,

          Kuinka pesiäns'

          Loi.

          Kävin puistossa

          Katsomassa

          Mehiläisien

          Ma työt:

          Kuin he suris,

          Kuin he huris,

          Tehden kennoja

          Päivät, yöt.

          Tuolla niitulla

          Olen käynyt —

          Kevät-perhoja

          Mikä vyö!

          Kuin he hyppii,

          Kuin he nyppii,

          Somint' leikkiä

          Lyö!

          Tuli juuri

          Meidän Heikki,

          Hälle näytin

          Ma ne:

          Kuin he teki.

          Naurain meki

          Sitt' teimme

          Kuin he.

      Pyyntö

          Oi kaunis tyttönen,

          Sa tummin' tukkines,

          Jok' astut akkunall',

          Jok' pysyt parvellas!

          Tokk' suotta seisot sa?

          Oi jospa tähden mun

          Jos salpaa siirtäisit,

          Kuink' autuas oisin ma!

          Kuink' luokses lentäisin!

      Ylpeälleen

          Tuon näetkös pomeransin?

          Viel' riippuilee hän puussa;

          Vaan maaliskuu on mennyt,

          Ja uusii kukkii tulvaa.

          Puun äärehen ma astun

          Ja virkan: Pomeransi,

          Sa kypsä pomeransi,

          Sa makea pomeransi,

          Ma puistan, kas, ma puistan,

          Oi puto'os syliini!

      Pikari

          Konstikkaisen pikarin ma täyden

          Pidin pusertaen käsissäni,

          Imin maire-viiniä reunaltansa,

          Upottaakseni surut kaikk' ja tuskat.

          Astui luoksenipa silloin Aamor,

          Muhotteli mulle suopeasti,

          Kuni mieletöntä surkutellen.

          "Kuules sa, ma astian tiedän toisen,

          Johon sulompi on uppoominen;

          Mitäs annat, jos ma suon sen sulle,

          Täytän sull' sen sulo-nektarilla?"

          Kuinka helläst' on hän puhettansa

          Pitänyt, kun, Liida, lempyesi

          Mulle lahjoi ikävöitsevälle.

          Halatessani sun vartalosi,

          Koska

Скачать книгу