Скачать книгу

askeleet ja sillan palkit pitää, —

      Hän surkeasti liioitellen matkii

      Sun suuruuttasi; ääni hällä on kuin

      Halenneen kellon, puhe kangertaa,

      Niin että jos sen karjuis suustaan Typhon,

      Se liialta jo tuntuis. Tuota rupaa

      Achilles-julku, patjall' oikoillen,

      Povensa pohjast' isoon ääneen nauraa:

      "Sep' oivaa! – Ilmi Agamemnon! Matki

      Nyt Nestoria, ry'i, näpli partaas,

      Kuin hänkin puhett' alkaissaan." Työn tekee;

      Se vastaa niinkuin pohja etelää

      Ja sopii niinkuin Vulcanus ja Venus.

      Achilles-jumala vain huutaa: "Oivaa!

      Ilmetty Nestor! Matki nyt, Patroclus,

      Kuink' öisessä hän häikäss' asestautuu."

      Ja silloin kaikki vanhan heikkoudet

      Ivaksi tehdään: kuinka yskii, rykii

      Ja koperoi kuin rampa kaulustaan,

      Jot' ei saa hakaan. Ritar' Uljas nauruun

      On kuolla, huutaa: "Riittää jo, Patroclus;

      Tuo teräksestä kylkiluut, ma muuten

      Ilosta pakahdun." Näin kaikkein meidän

      Ominais-tavat, kyvyt, luonnonlahjat,

      Yleiset ansiot ja yksityiset,

      Työt, suunnitelmat, käskyt, valmistukset,

      Kehotteet taisteluun ja rauhan hankkeet.

      Häviö, voitto, tosi, valhe, kaikki

      On tämän parin ivan-aineena.

      NESTOR.

      Ja näiden kahden esimerkki – jotka,

      Niinkuin Ulysses sanoo, huhu kruunaa

      Jo vallan loistolla – se moneen tarttuu.

      Ykspäinen Ajax on ja viskoo päätään

      Ja uhmailee niin kuin tuo harteva

      Achilleskin; jää telttaansa kuin hänkin;

      Kestitsee puolueita; sotaa moittii

      Kuin mikä oraakeli; ja Thersiteen,

      Tuon konnan, joka herjaa lyö kuin rahaa,

      Likaamaan panee meitä kommillaan,

      Pilaamaan, heikontamaan asemaamme,

      Vaikk' ilmankin jo vaara ahdistaa.

      ULYSSES.

      On politiikka heistä pelkuruutta,

      Sodassa älyn turhaks katsovat,

      Varullisuutta moittivat, ei mikään

      Pait nyrkki kelpaa. Tyyni hengen toimi,

      Jok' arvaa, kuinka mont' on lyöpää kättä,

      Kun tarve vaatii, ja jok' uuraalla

      Älyllä tutkii vastustajan voimaa,

      Se heist' ei sormen arvoista, – on muka

      Tohua, kynäsotaa, laiskan työtä;

      Niin että murrin, joka muurit ruhjoo

      Jykeillä, kieppuvilla painoillaan,

      On arvokkaampi rakentajan kättä

      Tai niitä, jotka tarkall' älyllään

      Panevat taitavasti koneen käymään.

      NESTOR.

      Jos se on totta, niin Achilleen ratsu

      On monen Thetiin pojan arvoinen.

      (Torventoitaus kuuluu.)

      AGAMEMNON.

      Haa! Mistä toitaus? Katso, Menelaus.

      MENELAUS.

      Troiasta.

      (Aeneas tulee.)

      AGAMEMNON.

      Mitä täältä etsitte?

      AENEAS.

      Tää suuren Agamemnoninko teltta?

      AGAMEMNON.

      Tää.

      AENEAS.

      Airuen ja prinssin sallitaanko

      Kuninkaan korviin tuoda hyvät tiedot?

      AGAMEMNON.

      Paremman turvan kuin Achilleen käsi

      Suo kaikki Kreikan päät, jotk' yhteiseksi

      Sanovat pääkseen Agamemnonia.

      AENEAS.

      Hyvä lupa, vahva turva! Mutta kuinka

      Voi hänen valtakatseillensa outo

      Erottaa hänet muista kuolevista?4

      AGAMEMNON.

      Mitä?

      AENEAS.

      Niin vain siksi kysyn, että voisin

      Omistaa hälle kunnioitukseni

      Ja nostaa poskilleni punastuksen

      Niin siveän kuin Koitar, kun se nuoreen

      Luo Phoiboon kainon katseen. Kuka on

      Se valta-jumala ja miesten pää?

      Ken on se suuri, ylväs Agamemnon?

      AGAMEMNON.

      Tuo Troian mies meit' ivaa, taikka ovat

      Siroja hovikoita troialaiset.

      AENEAS.

      Siroja hovikoita, lempeitä

      Kuin enkelit; niin rauhass' ovat aina;

      Mut sotia jos tulee, heill' on sappi,

      Käs' luja, vahvat jänteet, kelpo miekat,

      Ja, jos suo Jupiter, ei miehuudessa

      Heill' ole vertaa. Mutta vait, Aeneas!

      Vait, troialainen! Sormi huulille!

      Menettää kaiken arvon kehun sana,

      Jos kehuttu on itse kehujana,

      Mut vihamies jos vasten mieltään kiittää,

      Niin saamme kirkkaan ikimaineen niittää.

      AGAMEMNON.

      Aeneas nimennekö, Troian mies?

      AENEAS.

      Niin, Kreikan mies.

      AGAMEMNON.

      Mik' asianne?

      AENEAS.

      Anteeks,

      Se Agamemnonin on korvaa varten.

      AGAMEMNON.

      Hän Troiasta ei mitään salaa kuule.

      AENEAS.

      En tulekaan ma tänne kuiskaamaan;

      Ma räikkätorvell' avaan hältä korvat

      Ja panen käymään huomion, ja sitten

      Ma puhun.

      AGAMEMNON.

      Puhu vapaasti kuin tuuli;

      Nyt

Скачать книгу


<p>4</p> Kuinka – — outoEroittaa hänet muista kuolevista.

Aeneas ja Agamemnon ovat tavanneet toisensa vain aseissa ja kypäränsilmikko silmillä.